Pokerin tellit - oikeaa tiedettä?

Jätetään ne hölmöt kirjoitukset väliin. Ei ole mitään järkeä antaa kenellekään syytä käristää tämän artikkelin kirjoittajaa. Kiinnittäkäämme huomio hyvään tavaraan, jota ovat tuottaneet erityisesti kaksi henkilöä: Mike Caro ja Joe Navarro.

Mike Caron Book of Tells määritti suuntaviivat sille, kuinka tietyt klassiset tellit tulevat esille. Kirja kirjoitettiin melko aikaisessa vaiheessa pokeribuumin alussa ja vaikka sen sisällössä on hiukan vanhenemisen merkkejä, suurin osa sen materiaalista on edelleen olennaista ja hyödyllistä aloittelijoille.

Navarron ainutlaatuinen lähestymistapa kirjassa Read 'em and Reap: A Career FBI Agent's Guide to Decoding Poker Tells on uudempi näkökulma ja se perustuu kokemuksiin todellisessa maailmassa ja elämässä. FBI uransa aikana Navarro kehitti työtehtävissään erilaisia tekniikoita valheiden, verukkeiden ja harhautusten paljastamiseen. Päinvastoin kuin Caron, Navarron löydökset perustuvat tieteelliseen tutkimukseen.

Jos olet utelias, googleta "Paul Ekman" ja seuraa polkua. Ekman on tunnustettu psykologi, joka teki psykologian alkuaikoina ison työn sen parissa, kuinka ihmisten tunteita ilmaistaan.

Mutta nyt itse artikkelin aiheeseen. Vain yhdistämällä Caron ja Navarron näkemykset, voimme arvostaa oikeaa tiedettä tellien takana.

Book of Tells: rajoitettu hyöty

Mike Caro: Hullu professori.

Caro kehitti näkökulmansa niiden vuosien aikana, kun hän mitteli pokeripöydissä pelin kaikkein kovimpien vastustajien kanssa. Kyseessä on tieto, joka kertyi henkilökohtaisten kokemusten kautta. Seurauksena on se, että aloittelijoille ja hieman kokeneemmillekin pelaajille on vaikea hahmottaa sitä, mistä Caro itse asiassa kirjassaan puhuu.

Esimerkiksi telli "tärisevät sormet" enää harvoin nykyään kertoo monsterikädestä. Viimeksi kun siihen törmäsin, telli oli hyödytön. Vastustaja alkoi vavista aina, kun hän tunsi olonsa stressautuneeksi. Ja niin kävi aina, kun hän laittoi enemmän kuin kaksi isoa blindia pottiin.

Read'em and Reap: intuitio on kaikki kaikessa

Navarron kirjan sisältö perustuu kokeista kerättyyn informaatioon. Kokeissa testattiin reaktioiden kaavoja, joilla ihmiset ilmaisevat tunteita. Lisäksi testattiin tapoja, joilla kokeneet henkilöt oppisivat lukemaan noita kaavoja (riidejä)

Nämä kokeet osoittivat, että hyvin koulutetut henkilöt, esimerkiksi FBI:n tai Salaisen palvelun palkkalistoilla työskentelevät, pystyivät tavallisia ihmisiä paremmin havaitsemaan epäilyttävän käytöksen. He olivat mestareita huomaamaan kaavoja käytöksessä, puheessa ja liikkeissä.

Mielenkiintoista kyllä, he eivät yleensä tietoisesti tienneet, mitä nämä kaavat olivat. Heillä oli vain hämärä käsitys siitä, että jokin ei nyt ole oikein.

Toisessa PokerListings-sivustolla julkaistussa artikkelissa kirjoitin kyvystä tietää asioita joita emme tiedosta tietävämme eli intuitiosta pokerissa. Navarro yrittää saada keskivertopokerinpelaajan kehittämään intuitiivisiä kykyjään, kiinnittämään huomion oikeisiin vihjeisiin pokerin parissa ja oppimaan erottelemaan mikä tieto on luotettavaa.

Tellit eivät ole mitä ajattelet niiden olevan

Vapisevat lapaset, telli joka loistaa poissaolollaan.

Tämän taidon kehittäminen ja hankkiminen ei ole helppoa. Siihen menee aikaa. Ironista on se, että se vaatii samanlaista kokemusta, kuin minkä Mike Caro hankki ja joka sai hänet kirjoittamaan kirjansa.

Ensimmäiseksi pitää hyväksyä se tosiasia, että suurinta osaa telleistä ei huomaa tietoisesti. On hyvin harvinaista, että pelaaja katsoisi toista ja tietäisi hänen eleistään tai liikehdinnästään, että hän bluffaa.

Itse olen huomannut tällaisen kerran. Tapaus oli niin outo, että luulin kyseessä olevan teeskentelyn. Vastustajani panosti normaalisti oikealla kädellään, mutta kun hän bluffasi, hän panosti vasemmalla kädellään. Pelasin häntä vastaan vain pari tuntia, joten en koskaan saanut selville, oliko tarkoituksena lavastaa ansa jollekin kuten minulle vai oliko kyseessä tosi juttu. Mutta vuosien pelaamisen aikana en ole koskaan nähnyt uudestaan mitään vastaavaa.

Vihje huonoja lappuja vastaan: kaikki tellit ovat sormissa.

Stressaavasta tilanteesta kertoo muutama tunnettu telli. Yksi tällainen on ylöspäin vilkaisu tai tuijotus johonkin epäolennaiseen.

Huomaat tämän silloin, kun pelaaja on tehnyt ison panostuksen ja joutuu odottamaan, mitä hänen vastustajansa päättää tehdä. Hän hermostuu ja koska ei pysty pitämään Hellmuthin tai Fergusonin vahanaamaa pitkään, hän vilkaisee kattoon, televisioon, ohikulkevaan tarjoilijaan tai kelloonsa.

Tärkeää on se, että tämä on merkki voimakkaasta tunteesta, etkä voi tietää tarkalleen, johtuuko vastustajasi kiivaus bluffista vai siitä, että hänellä on taskussaan monsteri. Kyse on samasta asiasta kuin ns. valheenpaljastuskokeessa. Laite ei havaitse valheita, vaan kiivastumista. Ja sen takia testi ei kelpaa todisteeksi oikeudessa.

Kirjan opit käytäntöön

Tyypillinen telli on monimutkainen ja psykologisesti mielenkiintoinen. Se huomataan yleensä alitajuisesti, intuitiivisesti ja se perustuu kaavojen havaitsemiseen käytöksessä, toiminnassa, puheessa ja mikä tärkeintä panostamisessa.

Meillä kaikilla on maneereja. Tiettyjä tapoja, joilla toimimme tietyssä tilanteessa. Nämä ovat niitä merkkejä, paljastuksia, joita hyvät pelaajat käyttävät hyväkseen. Tellit ovat harvoin tietynlaisia, Ne ovat yleisiä, laajoja toiminnan kaavoja.

Yleisin telli isosta kädestä ei ole jokin tietty istuma-asento tai tietty äänensävy. Kyse on siitä tavasta, millä juuri kyseinen henkilö tapaa istua tai äänensävy, jota hän yleensä tapaa käyttää, kun hänellä on iso käsi tai kun hän bluffaa. Toinen saattaa nojata eteenpäin ja toinen rennosti taaksepäin.

Näiden tellien havaitseminen ja oikea tulkinta ei ole helppoa eikä mitään taikaluotia ole olemassa. Tämä vaatii harjoittelua ja kokemusta. Pelissä yleensä ja vielä kyseisen pelaajan kohdalla.

Nykäisyä etsimässä

Huippuammattilaiset, kuten Daniel Negreanu, ovat tellijahdissa jatkuvasti.  

Oletko koskaan miettinyt., miksi huippuammattilaiset tykkäävät kysyä pelaajilta - erityisesti kokemattomammilta - millainen käsi heillä on? Tarkkaile seuraavan kerran, kun esimerkiksi tämän taidon mestari Daniel Negreanu tekee niin.

Hän käy läpi useita mahdollisia käsiä, joita hän ajattelee vastustajallaan olevan. Hän yrittää bongata jonkinnäköistä muutosta olemuksessa tai eräänlaista nykäystä, kun hän mainitsee tietyn potentiaalisen käden.

Tämä temppu, kuinka arvokas se nyt sitten onkaan, on yksi hyödyllisimmistä, joita esimerkiksi kuulustelijat käyttävät. Kuten hekään, Negreanu ei etsi tiettyä reaktiota, vaan vain sellaista, joka olisi poikkeava.

Eli mitä tästä kaikesta pitää muistaa? Se sama vanha. Harjoittele, harjoittele! Tähän pitää käyttää tunteja ja taas tunteja. Mitä enemmän aikaa vietät pelin parissa, sitä paremman herkkyyden kehität pelin monimutkaisuuksien ymmärtämiseen. Vaikka onkin vaikea muille pukea sanoiksi, mitä ja miten olet oppinut.

Ja tietysti sinun pitää myös kiinnittää huomiota asioihin. Pelaajat, jotka keskittyvät peliin ja vastustajiinsa, kehittävät intuitiotaan nopeammin ja oppivat bongaamaan tellejä tarkemmin.