Alex Theologis Redditissä: ”Pidän kivusta, minkäs sille voi” – Pwndidi vastaa pokerikansan kysymyksiin

Hauskimpia ovat mielestäni PKO. Suurin edge löytyy luultavasti Mystery Bounty -turnauksista, jotka sattuvat samalla olemaan vähiten hauskoja.

En sitoisi sitä niinkään buy-iniin vaan vastustajiin. Oletan, etteivät yleiset populaatiotendenssit päde parhaisiin regeihin, joten en lähtisi yrittämään niiden exploittaamista samalla tavalla.

aikea kysymys, koska tekijöitä on valtavasti eikä kaikkien tarvitse löytyä jokaiselta pelaajalta. Opiskeluun käytetty aika, työmoraali, vaisto, lahjakkuus, mentaliteetti, älykkyys, havainnointikyky, kilpailuhenkisyys, uteliaisuus, avoimuus ja niin edelleen. Sanoisin siis, että kyse on pitkästä listasta ominaisuuksia, joista riittävän moni voi nostaa hyvän pelaajan eliittitasolle.

Ennen kaikkea kyky pysyä täysin rauhallisena ja tunteettomana paineen alla. Se voi tarkoittaa joko itse jakoa tai sitä hetkeä, kun jaon lopputulos on jo selvillä. Netissä voit reagoida juuri niin voimakkaasti kuin haluat, mutta livessä kaikki tunteet pitää pystyä pitämään hallinnassa hyvin pitkiäkin aikoja.

Opiskelun ja pelaamisen suhde on muuttunut paljon vuosien aikana. Kun päätin ensimmäisen kerran ottaa pokerin tosissani, pidin kokonaan kolmen kuukauden tauon pelaamisesta. Opiskelin silloin vain peliteoriaa, perusmatematiikkaa, rangeja ja muuta vastaavaa. Uran edetessä painotus siirtyi enemmän pelaamiseen, koska opiskelun tuotto pienenee ajan myötä: mitä paremmaksi tulet, sitä pienempiä virheesi ovat. Nykyään arvioisin opiskelevani keskimäärin noin kolme tuntia päivässä, mutta käytännössä minulla on kokonaisia opiskelupäiviä ja kokonaisia pelipäiviä.

Näen sitä hyvin usein, jopa high stakes -peleissä. Yleensä hyvä ratkaisu on bluffcatchata vähemmän ja painottaa enemmän lineaarisesti vahvaa rangea blockereiden sijaan. Käytännössä voi esimerkiksi olla parempi bluffcatchata bottom two pairilla kuin top pairilla ja straight blockerilla, jos vastustaja valuebettaa liian laajasti.

Ehdottomasti. Pokerin varianssi auttaa ymmärtämään myös kaikkea sitä piilossa olevaa varianssia, jota elämässä esiintyy, ja sitä, kuinka paljon tuuri vaikuttaa onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Ei tietenkään yksinään, mutta enemmän kuin ihmiset yleensä ymmärtävät.

Ilman muuta. Aina silloin tällöin katson jonkin käden solveriratkaisua ja joudun tarkistamaan asetukset kolme kertaa varmistaakseni, etten ole tehnyt mitään väärin. Sen jälkeen saatan sukeltaa kunnon kaninkoloon selvittämään, miksi olin kyseisestä spotista niin pihalla.

Käyttäisin vähemmän aikaa bubble factorien ja merkkien arvon laskemiseen kynällä ja paperilla, haha. Meillä ei silloin ollut HRCä tai GTOW!

Pyrin aina suhtautumaan asioihin avoimin mielin, joten kyllä – erityisesti future gameen liittyvissä tilanteissa. Esimerkiksi pelaaja voi tehdä maksun, joka menettää puhtaassa solver-outputissa melko paljon, mutta joka voi silti olla perusteltu tulevan EV kasvun vuoksi.

Dollareissa mitattuna luultavasti jokin käsi WSOP Main Eventin finaalipöydästä. Toistuvista tilanteista yksi on liian tiukkoja rangeja vastaan jammaaminen. Bounty-turnauksissa pelaajat myös usein joko yli- tai aliarvioivat ICM vaikutuksen rajusti eivätkä huomioi payout-rakennetta tai sitä, kuinka paljon rahaa bounty prize poolissa on vielä jäljellä.

Future game EV vaikutuksista on vaikea olla täysin varma. Solver ei myöskään ole erityisen tehokas syvien stackien tilanteissa, joten sanoisin, että epävarmuus liittyy enimmäkseen siihen.

Solvereilla voidaan nodelockata se, miten uskomme vastustajan pelaavan, ja ohjelma antaa sen jälkeen optimaaliset exploitit tätä vastaan. Luottamustaso omiin oletuksiimme ei tietenkään koskaan ole täydellinen, joten kaikkein äärimmäisimpiä adjustmentteja kannattaa välttää. Oma lähestymistapani on muuttunut erityisesti niissä todella isoissa jameissa, joita chipleaderin pitäisi teoriassa tehdä 40+bb efektiivisillä stackeilla keskikokoisia stackeja vastaan. Niiden risk/reward voi käytännössä olla todella huono. Jos vastustaja maksaa edes pari kättä solveria laajemmin, virheestä voi tulla erittäin kallis.

Multiway-käsiä ei ICM-tilanteissa tule kovin usein, mutta perusperiaate on, että mitä suurempi osa stackista sijoitetaan pottiin, sitä korkeammaksi RP nousee. Jos kyse olisi esimerkiksi betistä, joka vastaa noin puolta stackistamme, arvioisin että kyseiseen lyöntiin kohdistuu noin 40 % täydestä RPäni.

Uskon kyllä. Jo nyt pystymme ratkaisemaan 4–5 kättä eteenpäin, joskin vain push-or-fold-muodossa. Kun laskentateho ja muu teknologia kehittyvät, syvien stackien FGS ratkaiseminen vaikuttaa seuraavalta loogiselta askeleelta.

Yritän hahmottaa, miltä future EV näyttäisi, jos otan jonkin close spotin. Samalla pitää kuitenkin huolehtia siitä, että tätä adjustmenttia käyttää vain melko marginaalisissa tilanteissa eikä tekosyynä puntata stackia pois.

Se on aina todella raskas tilanne riippumatta siitä, oletko ollut täysipäiväinen ammattilainen vuosikymmeniä vai vasta aloittanut pelin. Valitettavasti se on MTT-pokerin todellisuutta. Varianssi voi olla brutaalia, mutta parasta mitä voi tehdä on yrittää arvioida omaa peliään objektiivisesti ja keskittyä asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan. Se, voittaako AK vastustajan QQ, ei ole omissa käsissäsi. Sen sijaan voit vaikuttaa siihen, että kehityt jatkuvasti ja pelaat omaa parasta peliäsi.

Sanoisin, että tärkeintä on kyky olla objektiivinen. Esimerkiksi osa pelaajista suhtautuu BRM:ään liian tiukasti ja osa liian huolettomasti. Jotkut ajattelevat jokaisen huonon lopputuloksen olevan heidän oma vikansa, kun taas toiset syyttävät aina huonoa varianssia. Jotkut kuvittelevat jokaisen vastustajan olevan pokerijumala, kun taas toisten mielestä kaikki muut ovat aivan surkeita. Oikean tasapainon löytäminen ja rehellisyys itseään kohtaan ovat vaikeita mutta välttämättömiä asioita.

Se on todella ikävää, koska olo on täysin voimaton ja tuntuu siltä, ettei mitään olisi voinut tehdä. Valitettavasti se kuuluu peliin. Joskus et vain ole sillä kertaa voittamassa turnausta, ja 11. sija voi olla paras mahdollinen lopputulos.

Ehdottomasti. Erityisesti EV on käsite, jota pokerin ulkopuoliset ihmiset miettivät hyvin harvoin, mutta minä sovellan sitä jatkuvasti arjessa. Lisäksi pokeri on opettanut pysymään rauhallisena vaikeissa tilanteissa ja miettimään asiat läpi sen sijaan, että reagoisi impulsiivisesti – monien muiden asioiden lisäksi.

Oletan, että ”4-handed” tarkoittaa tässä sitä, että turnauksessa on neljä pelaajaa jäljellä ja kyseessä on finaalipöytä, eikä vain neljän pelaajan formaatti. Tähän ei ole yhtä ehdotonta vastausta, koska payoutit vaikuttavat ratkaisuun, mutta jotakin 99 ja AQ tyyppistä voisi ajatella.

Niin pienen osuuden lyömisessä ongelmana on se, että annamme vastustajille mahdollisuuden maksaa käsillä, jotka olisivat foldanneet jamia vastaan. Tämä korostuu erityisesti, jos big blindilla on meitä suurempi stack.

Lisätyn risk premiumin vuoksi – eli sen ylimääräisen equityn, jonka tarvitsemme maksuun ICM-paineen takia – tilanne voi olla close. Samalla pitää kuitenkin huomioida future EV, jos voitamme, tuplaamme ja nousemme uudeksi chipleaderiksi. Tilanne muuttuu paljon läheisemmäksi, jos chipleaderilla on 45,000 sijaan 100,000 merkkiä, koska silloin voittaminen ei käytännössä muuta juuri mitään. Winner-takes-all-rakenteessa ICM:ää ei olisi lainkaan, joten maksu olisi helppo. Satelliitissa, jossa top 3 saa paikan, kyseessä pitäisi puolestaan olla erittäin selkeä fold. Lisämerkkien voittamisella ei siinä vaiheessa ole juuri merkitystä – meidän täytyy vain selvitä pidemmälle kuin toinen kahdesta short stackista.

Käännä nopeasti toinen niistä ympäri ja pyydä uusi kortti.