Monen pöydän pelaamisen hyödyt ja haitat pokerissa

Miksi multi-tablingista tuli standardi?

Mikä tahansa varianssilaskuri näyttää saman ilmiön: mitä suurempi pelivolyymi, sitä vähemmän varianssi vaikuttaa kokonaiskuvaan. Toisin sanoen mitä enemmän pelaat, sitä lähemmäs kumulatiiviset tulokset yleensä asettuvat EV:tä.

Kun livepokeri oli ainoa vaihtoehto, tällaisen volyymin saavuttaminen vaati valtavasti aikaa, koska pelaaja pystyi osallistumaan vain yhteen turnaukseen tai käteispeliin kerrallaan.

Online-pokerin myötä tilanne muuttui täysin. Pelaajille avautui mahdollisuus pelata useita pelejä samanaikaisesti.

Uusille pelaajille myös free poker -pelimuodot muodostuivat luonnolliseksi harjoitteluympäristöksi, jossa useiden pöytien seuraamista pystyi opettelemaan ilman oikean rahan riskiä.

Vaikka pokerihuoneet myöhemmin rajoittivat avoinna olevien pöytien määrää – usein ohjelmistorajoitteiden vuoksi – multi-tabling mahdollisti vuosivolyymit, joiden saavuttaminen olisi aiemmin vienyt vuosikymmeniä grindaamista.

Pokerihuoneet ymmärsivät nopeasti, että tästä hyötyivät myös ne itse, sillä jokainen peli tuottaa rakea.

Tämän seurauksena syntyivät kanta-asiakasohjelmat ja kampanjat, jotka kannustivat monen pöydän grindaamiseen. Osa niistä katosi myöhemmin, kun volyymiin keskittyvien grindereiden määrä teki kannustimista kannattamattomia, mutta monet sivustot tukevat edelleen high volume -pelaajia leaderboardien ja cashback-ohjelmien kautta.

Milloin multi-tabling muuttuu miinus-EV-ratkaisuksi?

Usean pöydän pelaaminen ei luonnollisesti sovi kaikille. Mutta miksi?

Carlos käsitteli aihetta tarkemmin Substack-artikkelissaan. Hänen mukaansa yli 10 pöydän pelaaminen samanaikaisesti lisää virheiden määrää, koska pelaajat:

• kippaavat enemmän ja käyttävät timebankia useammin;
• tilttaavat ja turhautuvat huonojen callien jälkeen;
• kärsivät henkisestä kuormituksesta ja pelaavat jatkuvasti B-gamea tai huonommin;
• lopettavat sessiot aiemmin väsymyksen vuoksi.

Multi-tabling on käytännössä multitaskaamista: huomio jakautuu ja stressi kasvaa.

Stressaantuneena on vaikeampi päästä “zoneen” – tilaan, jossa keskittyminen, flow ja päätöksenteko ovat parhaimmillaan. Sen sijaan pelaaja joutuu jatkuvasti siirtämään huomiotaan pöydästä toiseen eikä pelaa omaa A-gameaan.

Carlos huomauttaa myös, että pelaajat arvioivat liikaa EV:tä per tunti, mutta unohtavat kognitiivisen kuormituksen.

Tutkimukset tukevat tätä osittain. American Psychological Associationin julkaisema tutkimus “Multitasking: Switching costs” osoittaa, että useiden tehtävien yhtäaikainen suorittaminen aiheuttaa aivoille “switching cost” -vaikutuksia, jotka hidastavat ajattelua ja lisäävät virheriskiä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta: tutkimuksen “Multitasking in adults with ADHD” mukaan ADHD aikuisilla ei muuta tehtävien vaihtamisen lopputulosta, mutta voi lisätä motivaatiota ja parantaa mielialaa tietyissä tilanteissa.

Kuinka monta pöytää on sopivasti?

Vastaus riippuu kolmesta tekijästä:

• Pelimuoto: osa peleistä perustuu lähes täysin korkeaan volyymiin. Esimerkiksi Spin&Go-pelaajien winratesta suuri osa voi tulla rakebackista ja leaderboardeista.
• Yliajattelu: jos käytät käsien välisen ajan päätösten jatkuvaan analysointiin ja epäilyyn, mindsetin kehittäminen voi olla tärkeämpää kuin pöytämäärän kasvattaminen.
• Oma optimaalinen määrä: ihmiset keskittyvät eri tavoin. Myös henkisen kuormituksen sietokyky vaihtelee.

Sopiva pöytämäärä löytyy käytännössä kokeilemalla. Lisää pöytiä vähitellen session aikana ja kun tunnet keskittymisen tai mukavuuden saavuttavan rajansa, vähennä määrää yhdellä tai kahdella pöydällä.