Tällä viikolla CardRunners-valmentaja Matthew ”mindcirkus” Wheat kertoo meille millaista on ammattilaisen pokerinpelaajan arki.
Pokerin pelaaminen ammattina
Matthew "mindcirkus" Wheat pelaa pokeria ammatikseen. Hän on siirtynyt menestykkäästi No-Limit Hold'emista Pot-Limit Omahaan. Vuonna 2010 hän selviytyi WSOP Event #55 - $10,000 PLO Championship-turnauksen finaalipöytään.
Ole hyvä Matthew:
Kun useimmat ihmiset ajattelevat pokeriammattilaisia, he näkevät mielessään pelaajan istuvan kasinolla tienaamassa hurjasti rahaa pelaamalla hupikorttipeliä.
Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen. Moni pokeriammattilainen kuvaa ammattiamme seuraavin sanankääntein: ”Raskas tapa tienata helppo elanto”.
Lisävaloa asiaan saa kysymällä ihmisiltä: ”Tiedättekö miltä tuntuu painaa koko päivä tiukasti hommia ja hävitä $10 000? Minulle käy niin jatkuvasti.”.
Merkittävän rahasumman häviäminen lujasta työnteosta huolimatta luo tunteen, jota on melko mahdotonta kuvailla jollekin, joka ei ole kokenut samaa. Highstakes-pelien aiheuttamaa stressitasoa voisi verrata vaikkapa esiintymiskammoisen stand-up-esitykseen.
Toinen epämiellyttävä asia, joka pokerinpelaajien on ammatissaan vain hyväksyttävä on se, että työlleen ei saa juuri lainkaan arvostusta suurelta yleisöltä. Useimmat vanhemmat kauhistuvat, kun kuulevat lapseltaan, että he lopettavat työnsä ja/tai koulunkäyntistä ja alkavat pokeriammattilaiseksi.
Pokerin huipulla menestyvien työmoraalia ja älykkyyttä ei kuitenkaan voi vähätellä, vaikka rahojen voittaminen heikommilta pelaajilta olisikin joidenkin mielestä moraalisesti arvelluttavaa.
Yleinen mielipide niiden ihmisten keskuudessa jotka tuntevat sekä suurten panosten pokerin että korkean koulutuksen on se, että menestyminen suurten panosten pokeripeleissä vaatii enemmän älykkyyttä ja omistautumista kuin tohtoriksi valmistuminen.
Nettipokerin alkuaikoina omaisuuksiin saattoi päästä käsiksi hyvinkin pienellä pokerikokemuksella ja -tietämyksellä. Nykyään tarvitaan huima määrä raakaa työtä ja luontaista kykyä pystyäkseen tienaamaan elantonsa pokeriammattilaisena.
Ne jotka ovat tarpeeksi lahjakkaita ja valmiita tekemään tarpeeksi töitä menestyväksi pelaajaksi kehittymisen eteen, tullaan palkitsemaan työllä, joka takaa tekijälleen käytännössä rajoittamattoman vapauden.
Eräs toinen harvoin keskusteltu, mutta silti hyvin vakava ammattimaisen pokerin pelaamisen varjopuoli on se, että raha menettää kokonaan arvonsa pelaajan silmissä. Jos vertaat $500 tunnissa ansaitsevaa lakimiestä $500 tunnissa ansaitsevaan pokerinpelaajaan, ei pokerinpelaaja arvosta saamaansa rahasummaa koskaan yhtä paljon kuin lakimies.
Syy on yksinkertainen. Lakimies tienaa $500 jokaiselta työskentelemältään tunnilta, joten kun hän näkee $1000 maksavan esineen, hän tietää, että se maksaa kahden tunnin työn verran.
Ammattilaispokerinpelaajan täytyy pelata melko suuria pelejä pystyäkseen ansaitsemaan keskimäärin $500 tunnissa. Tällöin hän voittaa ja häviää käytännössä $10 000 - $100 000 suuruisia summia joka tunti. Kun isoja rahasummia kulkee käsien kautta jatkuvasti, niin on vaikea suhtautua rahaan säästäväisesti.
Useimmat tuntemani pelaajat ajattelevat, että kaikki alle $1000 maksava on täysin yhdentekevää, eikä niin halvan hyödykkeen ostamista tarvitse mietitä sekuntiakaan. Tämä johtuu siitä, että alle tonnin hyödyke ei herätä minkäänkaista tunnetta; se tuntuu lähes ilmaiselta.
Kun pelaajat kypsyvät vanhetessaan ja oppivat rahan käsittelyssä tekemistään virheistä, he yleensä alkavat arvostaa rahan arvoa hieman paremmin. Mutta rahan arvon ymmärtäminen tulee silti olemaan aina jonkinlainen haaste ja ongelma pokerinpelaajille.
Jos aikoo pelata pokeria elääkseen, täytyy jatkuvasti arvioida minkätyyppisiä pelaamalla voittaa eniten hyödyntäen omaa erityisosaamistaan ja kokemustaan. Yksi vakava virhe jonka ammattipelaajien usein näkee tekevän on se, että kun he löytyvät pelimuodon, jota he pystyvät pelaamaan voitollisesti, he jatkavat tämän pelimuodon pelaamista kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Pokeri-ilmasto muuttuu jatkuvasti ja pelit, joissa oli joskus tarjolla löysää rahaa, eivät enää tarjoa mahdollisuutta entistenlaisten rahamäärien voittamiseen. Esimerkiksi vuosina 2007-2008 pelasin itse 20 täyttä pöytää yhtäaikaa 1/2 NLHE-tasolla netissä. Muiden vakiopelaajien tapaan pystyin voittamaan keskimäärin $15 000 kuukaudessa tämän päivän standardeilla ajateltuna hyvin vähäisellä tieto- ja kokemusmäärällä.
Jos olisin jatkanut samojen pelien pelaamista päivittäin, olisi tuloni tasaisesti laskeneet, sillä pelit ovat muuttuneet merkittävästi vaikeammiksi parin viime vuoden aikana.
Huomasin pelien vaikeutumisen alkuvuodesta 2009 ja päätinkin opetella toden teolla 6max Pot-Limit Omahaa. Ensimmäisten kuukausien aikana jouduin tietenkin vielä makselemaan oppirahoja, mutta vuoden kuluttua ansaitsin jo rahasummia, joihin en ollut koskaan yltänyt No-Limitia pelaamalla.
Nykyään 6max PLO-pelit alkavat olla jo todella kovatasoisia aivan samoin kuin NL-pelit. Vaikka olen edelleen yksi parhaista näiden pelimuotojen pelaajista ja ansaitsen edelleen mukavasti rahaa pelaamaalla näitä pelejä, opettelen jatkuvasti pelaamaan muita pelimuotoa yhä paremmin. Aion olla valmis, kun jokin uusi pelimuoto ponnahtaa kaikkein tuottoisimmaksi joskus tulevaisuudessa.
