Kaveruus ei kuulu pokeripöytään: Abby Merkin ja Susanin kiista soft playsta

Susanin maksu sai Abbyn hermostumaan

Kaikki alkoi Lodge Live Streamissa nähdystä kiistanalaisesta tilanteesta.

Preflop-toiminta eteni näin:

• CO istunut Virginia Mouse, jolla oli $1,6K stäkki, 3-bettasi $150 kädellä A8o.
• UTG ollut Susan maksoi 66 ja $1,5K stäkillä.
• HJ pelannut Abby Merk päätti työntää koko $824 stäkkinsä keskelle A5sä.

Virginia mietti hetken ja muckasi kätensä.

Susan ei kuitenkaan seurannut perässä. Hän kysyi Abbylta: “You want action?” Abby vastasi: “Not really” ja nauroi samalla hermostuneesti.

Susan teki vastauksesta omat johtopäätöksensä ja päätyi lyhyen pohdinnan jälkeen maksamaan all-inin.

Abby ei peitellyt pettymystään vaan sanoi Susanille:

Abby Merk: “Minusta tuo maksu tuntuu todella oudolta, en aio valehdella. Luulin, että olisit kipannut, kun kysyit haluanko actionia vai en…”

Susan pyysi anteeksi, mutta tunnelma ei enää palautunut ennalleen. Abby oli selvästi tiltissä ja vastasi ärtyneenä:

Abby Merk: “Ei se mitään. Siis kaksi kertaa kai, mutta… olen vain vitun huonompi.”

Abby hävisi lopulta molemmilla boardeilla ja teki silminnähden tyytymättömänä pienimmän mahdollisen rebuyn, $60.

Pokeriyhteisössä Abbyn reaktio herätti laajasti hämmennystä, sillä moni ei ymmärtänyt, miksi tilanne sai näin voimakkaan vastauksen. Osa arveli Merkin olleen tiltissä jo ennen all-inia. Toisten mielestä taustalla saattoi olla tunne siitä, että Susanin olisi pitänyt kohdella häntä eri tavalla, tai yksinkertaisesti vastustajien ja koko tilanteen väärin lukeminen, jonka synnyttämä turhautuminen purkautui ulospäin.

Abbyn selitys lisäsi kierroksia

Myöhemmin Abby avasi tapahtumia Instagramissa ja kertoi oman näkemyksensä tilanteesta:

“Susan ja minä olemme pelanneet yhdessä jo pitkään ja käyneet pöydässä paljon ystävällisiä keskusteluja. Mutta sen lisäksi ajattelin, että olemme ystäviä — tai ainakin läheisempiä kuin hän ehkä ajatteli meidän olevan.

Joka tapauksessa pelaamme tämän käden, jossa reissaan ruutujen A5ä, Virginia 3-bettaa ja Susan maksaa. Ja vaikka myönnän ensimmäisenä, etten tiedä pokeristrategiasta kovinkaan paljon, tiedän sentään sen, että 4-bet-bluffi A5 suitedilla näyttäisi aika siistiltä.

Niinpä menen all-in noin $800 toivoen, että molemmat vastustajani kippaavat. Kun Virginia kippaa, olen helpottunut, koska jäljellä on enää Susan.

Mutta mietittyään hetken hän sanoo: ‘Minulla on pari kysymystä.’ Siinä vaiheessa ilmeeni muuttuu ‘yritän näyttää kovalta’ -moodista ‘ystävälliseksi’. Sitten hän kysyy: ‘You want action?’

Tässä kohtaa ajattelen taas KAVERI-moodissa ja koen, että hän kysyy minulta suoraan, mitä haluaisin hänen tekevän — eli jos sanon ‘ei’, hän kippaa, ja jos sanon ‘kyllä’, hän maksaa.

Tiedän, että tämä kuulostaa kilpailullisessa tilanteessa hieman naurettavalta, mutta ystävien kesken pelattavassa rennossa pelissä tämä on hyvin tavallista. Sanon siis Susanille rehellisesti: ‘Not really’, koska oletan hänen kippaavan — mutta hän maksaakin!

Siinä vaiheessa ymmärrän, että olen arvioinut tilanteen täysin väärin. En ollut siitä iloinen, mutta haluan sanoa tämän selvästi: en usko, että Susan teki teknisesti mitään väärää. Päätämme ajaa boardin kahdesti, enkä osu kummallakaan runoutilla. Käytännössä Susan siis melko lailla pyyhki minulla lattiaa tänään.

Siinä hetkessä olin, rehellisesti sanottuna, tiltissä. Olen ihminen ja käsi herätti tunteita, mutta olemme myös livelähetyksessä, jossa nit game on käynnissä, ja yksi pelaaja oli jo lähtenyt striimistä maksamatta nit taxiaan.

Koska en halunnut ottaa siinä mielentilassa suurta taloudellista riskiä, tein $60 rebuyn. Myöhemmin kävi todella hyvä tuuri, joten sen sijaan että olisin päättänyt session pahasti tappiolla, taisin lopulta jäädä päivältä vain noin $50 miinukselle.

Se oli minulle kuitenkin vähemmän tärkeää kuin tilanteen selvittäminen Susanin kanssa. Heti lähetyksen jälkeen, kun kamerat olivat kiinni, Susan ja minä puhuimme kahdestaan ja selvitimme koko asian. Teimme molemmat selväksi, ettei välillämme ole minkäänlaista kaunaa, koska loppujen lopuksi — SE ON POKERIA, PHIL!!!”

Joidenkin mielestä selitys teki Abbyn ajattelusta ymmärrettävämpää. Esimerkiksi Xuan Liu kuvasi häntä käytännössä “liian viattomaksi pokeriin”. Toisia sen sijaan suututti erityisesti Merkin väite siitä, että ystävien keskinäinen yhteistyön kaltainen pelaaminen olisi “friendly game” -ympäristössä yleistä.

Marle Spragg tiivisti kritiikin hyvin suoraviivaisesti:

Marle Spragg: “Eli odotat, että ihmiset, joiden kanssa olet hyvissä väleissä, soft playtaavat sinua vastaan.”

Kommentti sai pokeriyhteisössä runsaasti tukea, ja juuri sen ydin nostaa esiin tapauksen olennaisimman kysymyksen.

Miksi kaveriltakaan ei pidä odottaa soft playta

Pokerissa ei ole kyse vain siitä, kuka voittaa yksittäisen potin. Pelaajan tulos riippuu suoraan siitä, kuinka hyvin hän pystyy hyödyntämään vastustajiensa virheitä ja heikkouksia.

Siksi collusion on pelin perusidean vastainen myös lievemmässä muodossaan eli soft playna. Jos pelaajat alkavat tietoisesti kohdella kavereitaan eri tavalla kuin muita vastustajia, seurauksena ei enää ole tasapuolinen kilpailu.

Julkisessa ympäristössä ongelma korostuu entisestään. Televisioidussa tai striimatussa pokeripelissä tällainen toiminta voi vahingoittaa sekä pelin uskottavuutta että sen mainetta.

Kuvitellaan esimerkiksi uusi katsoja, joka avaa Abbyn ja Susanin striimin kiinnostuneena pokerista ja ehkä jopa siitä, voisiko pelistä tulla hänelle vakavampi harrastus tai ura. Hän näkee ensin sisällöntuottajan voimakkaan tunnereaktion ja kuulee sen jälkeen selityksen, jonka mukaan ystävien olisi tavallaan normaalia antaa toisilleen helpompia päätöksiä pöydässä.

Se ei anna pokerista erityisen houkuttelevaa kuvaa.

Kavereiden välinen soft play heikentää ajatusta siitä, että kaikilla pelaajilla olisi pöydässä samat lähtökohdat. Lisäksi Abbyn selitysten levittyä verkossa osa uusista pelaajista voi alkaa epäillä, että yhdessä pelaavat kaveriporukat tekevät yhteistyötä ja että ulkopuolisella aloittelijalla olisi heitä vastaan valmiiksi heikompi asema.

Susan näytti, miten vastustajaa luetaan

Mahdollinen soft play Abbyn näkökulmasta voidaan jättää hetkeksi sivuun, sillä Susanin toiminnassa oli myös toinen kiinnostava puoli: hän käytti vastustajastaan saatua informaatiota tehokkaasti hyväkseen.

Striimiltä näkyy, kuinka tarkasti Susan seuraa Abbyä. Koska hän tunsi tämän entuudestaan, jokin Abbyn käyttäytymisessä vaikutti heikolta. Yksi actionia koskeva kysymys ja siihen saatu vastaus riittivät vahvistamaan vaikutelmaa siitä, että Susanin 66 saattoi olla erittäin hyvissä asemissa Abbyn rangea vastaan.

Niinpä Susan päätti maksaa.

Myös käden jälkeen hänen toimintansa pysyi hallittuna. Hän ei lähtenyt mukaan Abbyn tilttiin eikä antanut toisen pelaajan reaktion saada itseään tuntemaan syyllisyyttä päätöksestä, jonka hän katsoi pöydässä oikeaksi.

Myöhemmin Susan kommentoi tapausta vielä erikseen ja painotti asettaneensa pelin integriteetin pöydässä vallitsevan ystävällisen suhteen edelle.

Mitä koko tapauksesta sitten voi ottaa mukaan?

Pokeripöydässä ystävällisyys ja reilu kilpailu on pidettävä erillään. Vastustajan tiltti tai pettymys ei muuta sitä, mikä oli kädessä oikea päätös.