Markup vai Alennus: Mitä MTT-pelaajien pitäisi tarjota?

Mitä Markup Tarkoittaa?

Markup tarkoittaa turnauksen sisäänostoon lisättävää korotusta, jonka pelaaja veloittaa myydessään osuutta omasta actionistaan. Sen tarkoituksena on kattaa kuluja, vähentää varianssia ja tarjota pelaajalle eräänlaista korvausta hänen osaamisestaan.

Markup ilmoitetaan yleensä kahdella eri tavalla riippuen siitä, missä actionia myydään ja millainen järjestely on kyseessä.

Yksityisissä sopimuksissa se voidaan ilmaista suoraan prosentteina. Esimerkiksi pelaaja myy osuuksia 500 dollarin buy-in -turnaukseen 40 prosentin markupilla.

Yleisempi tapa on kuitenkin käyttää kerroinmuotoa 1.x, jossa x edustaa kyseistä korotusprosenttia. Edellisessä esimerkissä pelaaja myisi actionia 500 dollarin turnaukseen markupilla 1,4.

Tätä järjestelmää käytetään muun muassa pokerihuoneissa, joissa on sisäänrakennettu staking-järjestelmä, kuten ACR Pokerissa ja GGPokerissa.

Markupin suuruus määräytyy tapauskohtaisesti pelaajan tulosten ja taitojen, ostajien taloudellisten mahdollisuuksien sekä kyseisen ajanjakson markkinatilanteen perusteella.

Markupin Vastustajat ja Kannattajat

Keskustelun käynnisti Nikita “GetQuacked” Bakarjiev, joka ilmaisi avoimesti vastenmielisyytensä tätä käytäntöä kohtaan:

Hänen suhteellisen pienikokoinen tilinsä onnistui kuitenkin herättämään GTO Wizardin Head Coachin Tom ”Tombos21” Boshoffin huomion. Boshoff meni vielä pidemmälle ja totesi tässä julkaisussa, että MTT-pelaajien pitäisi tarjota actioniaan alennuksella eikä markupilla:

Juuri tämä näkemys käynnisti kiivaan väittelyn ja osui monien pelaajien arkaan paikkaan, mukaan lukien useiden tunnettujen pokeriammattilaisten. Poimimme keskustelusta mielenkiintoisimmat kommentit.

• Florian Pesce: Tämä ei ole suosikkimielipiteeni Tombosilta. Markupin pitäisi olla odotettua ROI:ta pienempi, ja juuri näin backer saa korvauksen ylimääräisestä riskistä. Ymmärrän kuitenkin yleisen pointin. Suuri osa staking-markkinasta on -EV:tä, koska ROI arvioidaan liian korkeaksi tai markupi asetetaan liian suureksi.
• Ian Simpson: Viime viikolla pöydissä käytiin vakava keskustelu siitä, oliko 1,8 hyväksyttävä markupi WSOP Main Eventiin. Joillakin pelaajilla saattaa olla ROI, joka oikeuttaa kyseisen hinnan, mutta heitä on huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka sitä hintaa veloittavat.
• Galen Hall: Sekoitat nimellisarvon ja odotusarvon. Jos uskon Phil Iveyn ROI:n olevan 50 % MTT:ssä, niin 1,2 markupi on itse asiassa alennus EV:hen nähden, vaikka se onkin nimellisarvoon nähden korotus. Lisäksi kaikilla rahoitusaloilla markkinoista riippumattomat +EV-sijoitukset ovat pyhä graali, ja ihmiset maksavat niistä mielellään paljon. Vaikeinta pokerissa on EV:n arviointi. Jos tietäisimme varmasti jonkun ROI:n olevan 50 %, rahoitusalan ihmiset maksaisivat siitä enemmän kuin 1,49 (vastapuoliriskit, kulut ja muut tekijät huomioiden). Ei markkinakorrelaatiota, erittäin lyhyt sitoutumisaika ja niin edelleen.
• Mustapha Kanit: Jos pelaajalla on 20 % ROI ja hän myy sinulle actionia 1,05:llä, painat käytännössä rahaa. Toki häviät usein etkä aina realisoi equityäsi, mutta sellaista tämä peli on. Ei ole hevosen syy, jos hän ei pääse rahoille. Tämä on pitkän aikavälin peli. Jatka positiivisen EV:n sijoituksia ja saat rahasi takaisin ennemmin tai myöhemmin. Itse myyn yleensä nimellishintaan yhteistyökumppaneille, jotka tuottavat minulle rahaa muilla aloilla, joten markupi olisi siinä tilanteessa typerä. Se on kuitenkin erityistapaus. Se, että monet yliarvioivat oman ROI:nsa, on eri ongelma – ja juuri siinä ongelma piilee, ei voittavissa pelaajissa, jotka myyvät actioniaan reilulla markupilla.
• Matt Berkey: Esimerkkisi pätee oikeastaan vain häviäviin tai breakeven-pelaajiin. Silti uskon, että yleinen ajatus voi olla oikeansuuntainen ottaen huomioon yksittäisen turnauksen korkean riskin. Ehkä kysymys ei ole siitä, onko markupi järkevä malli, vaan siitä, kuinka varovaisia ostajien pitäisi olla maksaessaan markupia. Perinteinen ajattelutapa on ollut jakaa arvioitu ROI puoliksi, mutta koska arviot ovat usein epätarkkoja, fiksut ostajat maksavat todennäköisesti mahdollisimman lähellä nimellishintaa tunnetuista voittajista ja jättävät muut väliin.
• David Baker: Tämä on yksi typerimmistä julkaisuista, joita olen koskaan lukenut. Sinun ei tarvitse myydä markupilla, mutta monet pelaajat ovat sen arvoisia ja tekevät sillä rahaa. Kun sijoitat pelaajaan, sinulle ei synny hänen kulujaan. Voit käyttää aikasi oman osaamisalueesi tuottavaan työhön. Et maksa bensaa, pysäköintiä, hotellia, valmennusta ja niin edelleen. Jos sijoittaja ja pelaaja jakavat pelaajan EV:n, sijoittaja saa sopimuksen paremman puolen. Pokeriturnauksen vertaaminen arpajaisiin on suorastaan naurettavaa.
• Sam Greenwood: Mielestäni ennen markupin määrittämistä pitäisi ensin päättää, miten voitot jaetaan backerin ja horsen välillä. Jos ROI:si on 10 %, mikä on reilu markupi? Jos 10 % ROI:lla uskot, että 1,05 on liian riskialtis hinta backerille, sinun pitäisi luultavasti jättää pelaamatta vastaavat turnaukset, joissa ROI:si on vain 5 %.

Kuka On Oikeassa Tässä Kiistassa?

Todellisuudessa ei kukaan – koska sekä actionin myyminen että ostaminen markupilla ovat kahden osapuolen henkilökohtaisia päätöksiä.

Ennen actionin myymistä pelaaja arvioi taitonsa ja kykynsä, mutta myös taloudelliset tarpeensa, riskinsietokykynsä sekä varianssin vaikutuksen omaan tilanteeseensa.

Lisäksi pelaaja arvioi, kuinka todennäköisesti action menee kaupaksi tietyllä markupilla, ja muodostaa tarjouksensa sen pohjalta.

Ostaja tekee oman arvionsa, joka perustuu ennen kaikkea hänen taloudellisiin mahdollisuuksiinsa ja myyjän menestymismahdollisuuksiin.

Loppujen lopuksi niin kauan kuin ihmiset ovat valmiita ostamaan actionia markupilla, sitä tullaan myös myymään markupilla. Näin markkinat toimivat: kysyntä luo tarjonnan.

Ja juuri siksi keskustelut markupeista ja alennuksista eivät lopulta ole kovin mielekkäitä. Silti rakastamme niitä – koska sellaisia ihmiset ovat.