Omaha-elämää – In Memoriam

Share:
28 toukokuu 2013, Tehnyt: GGaRJ
Julkaistu: Pokerielämää
Omaha-elämää – In Memoriam

Lukion musiikinopettajani kuoli aiemmin keväällä pitkän sairauden jälkeen. Vaimoni ja minut kutsuttiin muistotilaisuuteen sillä olimme pitäneet yhteyttä myös kouluaikojen jälkeen, erityisesti siksi että vaimosta tuli hänen kollegansa. Opettajamme oli valmentanut parempaa puoliskoani Sibelius-Akatemian pääsykokeisiin, ja he olivat säilyneet läheisinä siitä saakka.

Minullakin on kyseisestä opettajasta paljon lämpimiä muistoja, hän otti minut koulun kuoroon ja auttoi löytämään intohimoni esiintymiseen houkuttelemalla tekemään Ville Valo -imitaation järjestämässään juhlakonsertissa. Join Me oli ”kuuminta hottia” siihen maailman aikaan, ja allekirjoittanut nautti täysin rinnoin yliampuvasta meikistä, asusteista, viinipullosta ja mikrofonin kanssa muhinoinnista. En ollut tuolloin HIM-fani, eikä ”rakkausmetalli” ole vieläkään kolahtanut, mutta kyseinen hitti sai silti nuoren esittäjänsä kananlihalle.

Aloittelin myös omassa hevibändissäni tuohon aikaan parin koulukaverin kera, meille kertyi jonkin verran keikkoja vuosien varrella opiskelijabileissä, matalan profiilin bändi-illoissa ja vastaavissa. Vaikka soittamisesta suuresti nautimmekin, sydän ei ollut pelissä tarpeeksi vahvasti läpimurtoa ajatellen, mutta siitä huolimatta se rikastutti elämää tavattomasti. Lopulta harrastuksemme koki luonnollisen kuoleman kun vaimot, opiskelut ja päivätyöt alkoivat täyttää päiviämme ja muuttivat osan meistä uusiin kaupunkeihin. Toisinaan kaipaan noita aikoja ja uskon etten ole vielä noussut lavalle viimeistä kertaa, mutta tällä hetkellä aikaa ei riitä juuri tuutulauluja kummempaan :)

Muistotilaisuus pidettiin kauniissa vanhassa kartanossa, eikä sää jättänyt toivomisen varaa. Ruokasaliin oli ahtautunut arviolta satakunta henkeä, opettajamme oli selvästi koskettanut lukemattomia kanssaihmisiä elämänsä varrella. Saimmekin kuulla toinen toistaan laadukkaampia tribuutteja iltapäivän vanhetessa, kenties parhaana esimerkkinä keski-ikään ehtineiden vanhojen oppilaiden muodostama bändi, joka esitti Abban Thank You For The Musicin – täydellistä monesta eri näkökulmasta.

Eräs arviolta parikymppinen nuorukainen esitti pari säveltämäänsä rock-kappaletta akustisella kitaralla, rummuttaen samalla kaikukoppaa flamenco-tyyliin. Äärimmäisen taidokasta. Hän kertoi olleensa melkoisen ahdistunut teini jolla oli identiteetti hakusessa, mutta oli löytänyt sen musiikista innoittavan opettajansa ansiosta. Täytyy myöntää, että tunsin melkoista sielunveljeyttä kyseisen nuoren herran kanssa, on tärkeää ymmärtää että meille jokaiselle löytyy paikka tällä planeetalla eikä etsimistä pidä koskaan lopettaa.

//GGaRJ

Share:

Täytä vaadittavat kentät!

Lähetys epäonnistui!

Odota 3 minuuttia kommentoidaksesi uudestaan

Ei kommentteja