Mitä vastustajallasi ei ole kädessä?

Tom McEvoy
Levelit, Jerry.

Perus pokeristrategiat neuvovat sinua harjoittelemaan vastustajasi lukemista. Sinun tulee miettiä mikä käsi vastustajallasi on, tai vielä paremmin, jos pystyt laittamaan vastustajasi käden tiettyyn käsiskaalaan/rangeen.

Tämä kuuluu hyvän pokeripelaajan perusominaisuuksiin, joten sitä todellakin kannattaa harjoitella.

Mutta siihen kuuluu muutakin kuin "käsien lukemista", jotkut asiat vaativat hieman pohdintaa ja jotkut ovat enemmän tai vähemmän päivänselviä. Aloitetaan niillä.

"Käsien lukemisella" on kolme eri tasoa:

1) Perustasolla arvioidaan oma kätesi. David Sklansky ja Mason Malmuth olivat ne ensimmäiset herrasmiehet, jotka ottivat tämän asian esille. 

He tekivät ison työn pelin hyväksi, kun he kehittivät eri käsien peliarvot. Alkuperäinen systeemi ei ole enää pahemmin käytössä, mutta tuo oli kaiken alku ja juuri tällä saralla.

2) Seuraava taso on vastustajasi käden arvioiminen, laittamalla hänen kätensä tiettyyn arvoasteikkoon. Tätä kutsutaan yleisesti "käden lukemiseksi". 

Kaikki, jotka pelaavat peliä edes jollain säännöllisyydellä, tietävät että tämä taito ei kehity hetkessä ja yritän myöhemmin selittää tässä artikkelissa miksi näin on.

3) Kolmas ja kaikkein kehittynein versio on taso, jossa pyritään menemään vastustajan pään sisälle. Heti kun tiedät miten pelata oma käsi, ja tiedät suurin piirtein mikä käsi vastustajallasi on, tulee sinun yrittää tietää mitkä kortit he ajattelevat sinulla olevan. 

Kaiken kaikkiaan, jos vastustajasi ovat pelaajia paremmilla tasoilla, he tulevat käyttämään varmasti ainakin kahta ensimmäistä tasoa.

Jätämme keskustelun kolmannesta tasosta tänään väliin ja keskitymme kakkostason selvittämiseen. Tässä pari perusideaa, jotka ovat hyvinkin tuttuja useammalle teille.

Ensiksikin, otetaan tilanne jossa positio, pelimerkkipinojen koot, aikaisemmat toiminnot ja vastustajasi pelityyli on tiedossa.

Toiseksi, tunnustele miten pöydässä pelataan ja mikä vaikutus sillä on toisiin pelaajiin (ja tietenkin itseesi).

Kolmanneksi, havaitse psykologiset elementit kuten kuka on voittavana tai häviävänä osapuolena, kuka on tiltissä tai ainakin lähellä tilttiä. Kuka pelaa suurella itseluottamuksella ja kuka näyttää siltä että osaa pelin niksit.

Nyt, yhdistä kaikki tämä tieto ja aseta vastustajasi käsi tiettyyn rangeen ja anna tulevien tapahtumien kaventaa tuota rangea. Mitä enemmän pystyt haalimaan tärkeää tietoä, sitä tehokkaammaksi omat toimintosi tulevat.

Huomaa, en sanonut että laita vastustajasi tiettyyn käteen. Tekemällä tämän oikein on vähän kuin voittaisit lotossa seitsemän oikein. Melkein siis mahdotonta. Jos oletkin väärässä, olet samalla pulassa.

Vastustajasi pelaa ison määrän käsiä, jotka kuuluvat tiettyyn rangeen. Aloita laajalla rangella ja anna lisäinformaation pudotella tietyt kädet pois siitä listasta, mitä vastustajallasi voisi olla kädessä.

Kaikki tämä on avuksi ja neuvoksi kun arvuutellaan vastustajan mahdollista pelikättä. Mutta apukeinoihin ei kuulu kysymys mitä vastustajallasi ei ole kädessä?

Parhaimmat ammattilaiset kysyvät tätä, keski- ja alimmilla leveleillä pelaavat eivät niinkään paljon. Aiheesta ei keskustella pokerikirjallisuudessakaan suuremmin, sen psykologisen vaikutuksen ansiosta.

Esimerkiksi: jos sanon että ei ole olemassakaan sellaista asiaa kuin yksisarvisia. Sinä epäilet ja vaadit minua todistamaan asian. Tiedätkö mitä, en pysty siihen.

Joka kerta kun etsin yksisarvisia, tulen mitä todennäköisemmin epäonnistumaan niiden löytämisessä. Sinä sanot, "no hei, niitä oli juuri äsken täällä, mutta ne lähtivät kun kuulivat sinusta".

Tämä voi jatkua loputtomiin. Ja ainoa asia mitä voin tehdä on kerätä niin paljon tietoa niiden poissaolosta kuin mahdollista.

Mutta yksisarvisia voi kuitenkin olla olemassa, ja jos et tykkää yksisarvisista, voit vaihtaa sen vaikkapa jumalaan ja voit huomata miten tästä aiheesta on väännetty viime aikoina ja paljon aikaisemmin.

Jotta voimme siis välttää tämän sotkun, kehitimme teorian. Jos epäilemme että olemme oikeassa, se on helpompaa haalia tietoa joka vahvistaa että olemme oikeassa.

Pokerissa tämä tarkoittaa sitä, että kun laitamme vastustajan käden tiettyyn rangeen, etsimme todisteita jotka todistavat epäilyksemme oikeaksi.

Pelaaja A laittaa pelaajan B isolle parille. Kortit tulevat pöytään ja saaliina on pieniä kortteja. B tekee panostuksen. Jos A haluaa lisää tilastoa oman epäilyksensä tueksi, hän voi tehdä minimikorotuksen. Jos B maksaa, A tajuaa olleensa oikeassa ja kippaa korttinsa.

Kun tällainen tapahtuu pelipöydässä, kuulet usein pelaajien sanovan: "Tiesin että hänellä oli ainakin rouvat, minä vain jostain tiesin sen."

Mutta A voi olla väärässäkin, jos hänen lähestymistapa ei anna mahdollisuutta hiffata mikä käsi on kyseessä.

Käännetäänpä hieman. Annetaan A:n miettiä ison parin vahvistusta. Hän voi yrittää maksaa B:n jatkopanostuksen. Jos B:llä onkin kädessään jotain muuta (A, K, suittarit) hän tuskin tulee panostamaan lisää (jossei hän pyri kelluttamaan, mutta se onkin ihan toinen tarina).

Tiedät että näin tapahtui, jos kuulet A:n sanovan jotain tähän tapaan: "En ajatellut että hänellä on iso taskupari; hän ei vain olisi pelannut sitä tuolla tavalla."

Tuskin koskaan kuulet tuota lausetta alempien tasojen peleissä. Jos kuulet, kannattaa tuota pelaajaa pitää erittäin hyvin silmällä.

Jos olet hieman ymmälläsi, se on ihan ok. Kakkoslevelin pelaaminen tarkasti on hieman hankalaa. Ei ole vain kyse strategian vaikeudesta, vaan aiheen psykologisesta vaikutuksesta.

Emme ole omimmillamme muodostaessamme omia hypoteeseja, joita emme voi todistaa. Me ennemminkin vahvistamme omia arvauksiamme ja mielestämme niiden alasampuminen on hieman outoa.

Mutta jos tähän pystyt, on se vain sinun eduksesi. Saat vastustajastasi paremmat readit ja saat peliisi taas uuden tason. 

Täytä vaadittavat kentät!

Lähetys epäonnistui!

Odota 3 minuuttia kommentoidaksesi uudestaan

Ei kommentteja

Pokerlistings blogi »