”Haluu, haluu, haluu, muttei saa mitä haluu…”

Share:
19 elokuu 2012, Tehnyt: GGaRJ
Julkaistu: Pokerielämää
”Haluu, haluu, haluu, muttei saa mitä haluu…”

”… sitku saa mitä haluu, ei haluu mitä saa”. Ah, Jukka-Poika, tuo filosofeista suurin. Tyytyväisyys todella on vaikea laji. Vaikka olenkin enemmän raskaan musiikin ystäviä, edellä siteeraamani sanoitus palaa usein mieleeni mantran tavoin. Viimeksi näin tapahtui lukiessani tuoretta palstaa, jolla joukko kollegoja suunnittelee vuokraavansa talvella kuukaudeksi talon Kolumbiasta tai Thaimaasta, Omahan ja elämästä nauttimisen merkeissä. ”Mä tuun kylmästä lämpimään…”

Sallin itselleni parin minuutin haaveilut ennen kuin palasin todellisuuteen, jossa ”isi” ei ollutkaan lähdössä kuukauden ”työmatkalle” keskitalvella. Tätä seuranneen sisäisen ”itku-potku-raivarin” laannuttua tuudittauduin jälleen kerran suosikkimantraani, ja pian universumi jylläsi taas ympärilläni täydessä harmoniassa. Nykyinen elämäntilanteeni oli täysin omien valintojeni seurausta, ja pitkälti juuri sellainen johon olin pyrkinyt. Pienten lasten vanhemmat kokevat varmasti lähes poikkeuksetta vastaavia turhautumisen hetkiä, perheen perustaminen kaventaa vapautta ja kasvattaa vastuuta, vaikka paljon enemmän takaisin antaakin. Onneksi vaippaikä ei kuitenkaan kestä ikuisesti ja mahdollisuus omaan aikaan kohoaa hitaasti mutta varmasti, tämä vaihe on vain kestettävä kunnialla.

Pokeria markkinoidaan ensisijaisesti nuorten turnauspelaajien avulla, laji kuvataan rajat ylittävänä seikkailuna joka vie heidät eksoottisiin lomakohteisiin loisteliaille kasinoille. Päivät kuluvat hiekkarannalla, illat pokerin merkeissä, ja yöllä menestystä juhlitaan julkkisten suosimilla klubeilla. En halua missään nimessä väittää, ettei tämä elämäntyyli olisi myös todellisuutta, joskin pysyvästi vain harvalukuiselle joukolle maailmantähtiä. Lukuisat nuoret – ja vähän vanhemmatkin – haastajat lähtevät aika ajoin mukaan yrittämään läpimurtoa turnauskiertueelle, ja valtaosa palaa pelin luonteelle sopivasti tyhjin käsin kotiin. Ovathan pelimatkat toki hauskoja, eikä kovin moni niille lähtenyt varmaankaan kadu kokemustaan. Viimeksi lähdin itse neljän päivän lomalle viime syksynä, kun WSOP-sirkus saapui Cannesiin. Pelillistä menestystä ei herunut, mutta Etelä-Ranska ja pokerimaailman kerman mukanaan tuoma ilmapiiri olivat mitä mainiointa terapiaa netissä jauhamisen arkeen. Vaikken nimmaria pyytänytkään, Johnny Chanin kaltaisen legendan vastaan tepastelu shortseissa ja sandaaleissa kohotti mielialaa melkoisesti.

Taakse jäänyt elokuun ensimmäinen puolikas on nettipokerin saralla sujunut isojen heilahdusten merkeissä. Käyrä käväisi pahimmillaan yhdeksän tonnin syvyisessä kuopassa, mutta ponnahti melko nopeasti takaisin plussan puolelle. Karmein päivä koitti viime perjantaina jolloin hävisin kahdeksan ”kiloa” yhdessä kahden tuhannen jaon sessiossa, odotusarvot alitettiin peräti kuudella tuhannella. Klassinen kertomus jakajien salaliitosta ja ”nerokkaiden” bluffien turmiosta Etelä-Amerikan eliittiä vastaan. No, ehkä allekirjoittaneen jääräpäinen tappioiden paikkauskin oli osasyynä, osasin sentään lopulta vetää töpselin seinästä. Sunnuntai-iltaan mennessä viikonlopun saldo olikin taas turvallisesti nollilla, saavutuksina kohonnut verenpaine, univelka ja pariin korttipakkaan oikeuttava määrä vippipisteitä. Omaha-ammattilaisen tärkein ominaisuus on ehdottomasti hyvä huumorintaju, arjen pienet vastoinkäymiset tuntuvatkin nykyään kumman keveiltä.

//GGaRJ

Share:

Täytä vaadittavat kentät!

Lähetys epäonnistui!

Odota 3 minuuttia kommentoidaksesi uudestaan

Ei kommentteja