Omaha-elämää: Battle of Malta - etkot

Share:
23 marraskuu 2012, Tehnyt: GGaRJ
Julkaistu: Pokerielämää
Omaha-elämää: Battle of Malta - etkot

Veljeskatraamme saapui Maltan maaperälle keskiviikkoiltana kymmenen tietämillä. Seuraava rasti oli selviytyä taksikyydillä Pokerlistingsin Juha-Samulin kämpälle Sliemaan, jossa oli tarkoitus viettää ensimmäinen yö. Lentokentän uloskäynnin liepeiltä tilasimme valkoisen taksin, jonka parinkympin taksan maksoimme etukäteen. Näytimme kuskille osoitetta, mutta hän oli melkoisen "kuutamolla" ja joutui soittelemaan ensin pomolleen, sitten Juha-Samulille. No, kun määränpää oli vihdoin selvillä saatoimme huokaista helpotuksesta kun kuljettajan kännykän tiirailuun ei ollut enää tarvetta. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, sillä seuraavaksi saimme nauttia kunnon kaupunkirallista kun kuskimme kaahasi öistä rantabulevardia mittarin väpättäessä yhdeksänkympin tietämillä.


Tienvarresta osui silmiini "SPEED KILLS"-liikennemerkki, jota naureskelin äänekkäästi veljilleni. Kuskimme ymmärsi vinkin, ja vauhti putosi kuin taikaiskusta seitsemäänkymppiin. Perillä kerroimme hurjasta autokyydistä, johon Juha-Samuli totesi, että valkoisten taksien välttäminen on ensimmäinen asia, jonka Maltalla oppii. "En ikinä laskisi äitiäni sellaisen kyytiin". Mutta meistä ei ollut niin väliä... ;)

Kun kassit oli pinottu vierashuoneen nurkkaan ja vaatekertaa kevennetty, oli vuorossa pubikierros Slieman rantakadulla. Parin tuopillisen jälkeen päädyimme vielä reggae-baariin mojitoille ennen kuin väsy alkoi vaivata matkamiehiä. Baarin seinään ripustettu ohjelappu kertoi, että "savuttelu ei ole sallittua tässä kirkossa". Tämän ei-niin-hienovaraisen kaksimielisyyden pohdiskelu herätti hilpeyttä jo hyvän aikaa sitten pokerinaamansa menettäneessä seurueessa. Ilta tuntui muutenkin hassulla tavalla aikahypyltä, kulunut vuosikymmen ei näyttänyt merkittävästi parantaneen keskustelun laatua.

No, eipä retoriikan rappio tuntunut ketään häiritsevän :D

Torstaina suuntasimme Hiltoniin huonettani lunastamaan, ja Juha-Samuli suunnisti viereiselle Portomason kasinolle aloittamaan turnausvalmisteluja. Olimme päättäneet rekisteröityä vasta perjantaina alkavaan 1b-päivään ja pyhittää torstain lepäilylle. Aikamme löhöiltyämme, syötyämme ja hotellin ulkoaltaassa uimista harkittuamme siirryimme kasinon puolelle tunnelmia haistelemaan. Turnaus oli jo hyvässä vauhdissa ja pelaajiakin oli ilmestynyt yli odotusten. Bongasin muun muassa WSOP:n finaalipöydästä viimeisten joukossa pudonneen ranskattaren Gaelle Baumannin, jonka Juha-Samuli kertoi asuneen saarella. Niinpä hänetkin oli ollut helppo houkutella mukaan, vaikka turnaus ehkä pieneltä daamille tuntuikin.

Päätimme tutustua myös kasinon käteispelitarjontaan, ja annoimme nimemme vielä kuuden maissa tyhjänä olevaan pelaajalistaan. Melko pian 1/2e teksu pääsi kuitenkin käyntiin, kun pari turnauksesta tippunutta herrasmiestä ilmoittautui mukaan kekkereihin. Kahdeksan tietämillä pelaajia löytyi myös samankokoiseen omppuun, ja luonnollisesti vaihdoimme pöytää välittömästi. Istuttuani kolmisen tuntia loppumattomalta tuntuneen roskakäsikavalkadin läpi päätin päättää illan pari sisäänostoa köyhempänä. Velipojat olivat jo hyvän aikaa sitten siirtyneet hotellille keräilemään voimia perjantaille, ja seurasin helpottuneena esimerkkiä. Parin tunnin nollille päättyneen läppärisession jälkeen olin itsekin valmis tutimaan.

Juuri nyt kello on viittä yli kaksi ja 1b-päviä on käynnistynyt hetki sitten. On siis aika lähteä kyyläilemään. Raportti seuraa pian ;)
Share:

Täytä vaadittavat kentät!

Lähetys epäonnistui!

Odota 3 minuuttia kommentoidaksesi uudestaan

Ei kommentteja